Leikkauspäivä, paksusuoli veks!

Kauheasti ei oo mitään sanottavaa, mutta tässä jotain asioita mitä tähän mennessä tullut eteen....

Ennen leikkausta

(Edit 17.2.2020.) Aamulla kotona laitoin tukisukat jalkaan, joiden laitto ei vienyt sittenkään mitenkään paljon aikaa. Ehkä jos ei taivu kunnolla tai ei ole sormissa ja käsissä voimaa, niin sitten niiden laittoon kannattaa varata aikaa.
Menin aamulla klo 7 sairaalaan. Hieman yli klo 7 minut kutsuttiin sisään, vaihdoin leikkausvaatteet ja kaikki omat vaatteet ulkovaatteita myöden, sekä pakattu sairaalakassi, pistettiin isoon läpinäkyvään muovisäkkiin.
Silmälasit sai jäädä päähän. Sitten siirryin odottamaan hoitajan haastattelua. 
Haastattelussa kysyttiin muovisäkissä olevat arvoesineet, milloin viimeksi söin / join, allergiat ja jännittääkö. Kyllä jännitti. Siihen sain esilääkityksen, joka ei ehtinyt odotellessa vaikuttamaan. 
Hoitajan jälkeen siirryin odottamaan odotushuoneen nojatuolille jossa sai katsoa telkkaria ja lukea lehtiä. En kauan ehtinyt aamu-uutisia katsoa kun jo minua haettiin leikkaussaliin.

Leikkaussalissa


Leikkaussalissa menin leikkauspöydälle makaamaan selälleni. Pidemmät hiukset on hyvä olla laitettuna niin, että ne eivät paina takaraivoa maatessa. Sitten minulle laitettiin tippa ja lämpöpussit jalkoihin. Seuraavaksi tuli anestesialääkäri, joka kysyi muutamia kysymyksiä kuten, että mihin leikkaukseen olen tulossa, sotu.... Sitten hän pisti minulle kanyylin. Pestiin selkä neljästi, hyvin kylmällä desinfiointiaineella ja laitettiin epiduraali. Tämän jälkeen en kauhean selkeästi muista mitään muuta kuin, että sain maskin kasvojen eteen ja sitten alkoi silmät menemään kiinni. Viimeisen kerran katsoin kelloa 7:40.

Heräämö

Heräämössä oli hyvä olla. Olo oli väsynyt, lämmin eikä juurikaan tuntunut miltään. Jonkin aikaa heräilin siinä rauhassa ja kun oli olo, että olen ihan tolkuissani niin noustiin istumaan sängynlaidalle. Istumaan nousu tapahtuu kyljen kautta. Alkuun se teki kipeää. Istuessa tehtiin sellaisia pulloon puhallus harjoituksia, jonka avulla keuhkoihin saa menemään ilmaa paremmin. Muistaakseni kello oli jotain 14:30 tienoilla kun heräsin heräämössä ja klo 16 minut haettiin osastolle.

Osastolla, ensimmäinen ja toinen päivä

Heräämössä ollessa kipuja ei ollut ja olo tuntui ihan hyvältä. Osastolla kivut alkoivat klo 17 maissa pikkuhiljaa voimistuen. Klo 21 Päädyttiin antamaan epiduraalin kautta jotain (?) kipulääkettä, mutta samalla hoitajat tarkastivat epiduraalin ja huomasivat, että se vähän vuotaa eikä ehkä ole kunnolla paikalla. Koko yö meni kovissa kivuissa valvoen. Aamulla lääkärin kierroksella lääkäri totesi, että kivut kuuluvat asiaan mutta olin itse sitä mieltä, että ei noin kovat kivut. En pystynyt lainkaan liikuttamaan edes käsiä. Kipulääkäri tuli tarkistamaan epiduraalin paikan ja totesi, että se ei ole paikoillaan. Eli siis kipulääkitys ei ollut aiemmin toiminut niin kuin olisi pitänyt ja siksi kivut olivat päässeet niin koviksi.
Laitettiin uusi epiduraali, jonka jälkeen asiat alkoi mennä parempaan suuntaan. Pahoinvointia oli jonkin verran, mutta siihenkin sai lääkettä. Toinen sairaalapäivä meni ihan sumussa kovien kipujen ja pahoinvoinnin takia. Siinä kävi pari kertaa mielessä, että mihin ihmeeseen olen ryhtynyt ja, että tällaista en kyllä kestä. Mutta asiat onneksi korjaantui.


Näihin pyydettiin tutustumaan. Vasemmanpuoleinen tuntui pehmeämmältä, niin valitsin sen



Kolmas päivä osastolla


Kolmas päivä sairaalassa. Aamulla sain vain mehua, vettä ja mehukeittoa. Taas. Avanne toimii ja vaihdettiin siihen pussi. Itse siis katselin kun hoitaja vaihtoi, huomenna yritän itse. Verenpaine on ollut tosi matala, se on vähän vaikeuttanut liikkumista. 
Eilen kävin kävelemässä kahteen kertaan ja tänään olen istunut sängynlaidalla. Kymmenen minuuttia jaksoin kerrallaan ja sitten alkaa heikottaa. Sanoin hoitajalle asiasta ja hän oli sitä mieltä, että kun avanne jo toimii hyvin, niin voin syödä jogurtin. Siitä tulikin yllättävän paljon energiaa, sillä kävin suihkussa ihan itse ja nyt on freesi olo! On aivan erilainen olo kuin eilen. Nyt tuntuu hyvältä, vaikka onkin vähän kipuja (ja ne pienet kivut kuuluukin asiaan), itkeminen, yskiminen ja nauraminen sattuu. Mutta hyvä fiilis, että pystyy kävelemään ja ettei ihan kokoajan satu enää. 
Lounaalle sain jo tavallista ruokaa, jei! Tuntuu oudolta syödä, tuon avanteen takia. Uskon, että toipuminen lähtee tästä oikein hyvin etenemään. Hoitajat ovat kivoja ja hoito on hyvää. 



Eka kunnon lounasruoka sairaalassa, nakkikastike ja perunat

Seuraavan päivän lounaalla oli kalakeittoa


Kirjoittelen lisää taas myöhemmin....ja lisään kuvia...

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Avanteen sulku ja j-pussin käyttöönotto

Miltä avanne näyttää?