Leikkaa tästä

Nyt on kulunut ensimmäisestä leikkauksesta kuukausi. Eilen oli kontrollikäynti TAYS:lla. Tapasin avannehoitajan, lääkärin sekä hoitajan. Käynteihin kului aikaa yhteensä reilu 2,5h. Minulle tehdään tämän vuoden kuluessa j-pussi leikkaus. Leikkaus tehdään kolmiosaisena. Avannehoitajan tapaaminen Täytyy kyllä sanoa, että TAYS:lla on todella kivat avannehoitajat. Siis aivan ihania ihmisiä! Vaikka sinne menis niin, että huolet painaa niin lähtiessä on hyvä mieli. Mulla on nyt ihan hyvä tilanne avanteen kanssa, kun löytyi tuotteet jotka eivät aiheuta allergiaa. Avanteen malli on hieman haastava, mutta sen kanssa selvitään. Vielä kaks-kolme viikkoa ja avanne näyttää siltä miltä se normaalisti näyttää. Laitan sitten kuvia miltä avanne on näyttänyt nämä ensimmäiset viikot ja kuinka se on muuttunut tänä aikana. Eilen otettiin vielä kaksi tikkiä irti, mutta yksi sinne nyt jäi, jota ei millään saa irti, mutta se ei vaivaa mitenkään, joten ei haittaa.  Ei tehty vielä hoitotarvikejakelut

Paljon huomaa nykyään sellaista "vähättelyä" ja empatian puutetta, jos avautuu omasta surusta, kivusta, sairastamisesta ja yhtä lailla ilosta ja onnesta. Onko toisen suru tai ilo, se oma kokemus asiasta, siltä toiselta pois?  Kyllähän se omia asioita laittaa perspektiiviin, kun tapaat jonkun jolla on haasteellisempi elämäntilanne kuin itsellä on. Oli kyse sitten univelasta, flunssasta, kroonisesta sairaudesta, työttömyydestä tai mistä tahansa. On hyvä välillä pysähtyä ja miettiä sitä omaa tilannetta laajemmin.  Siltikin joskus tuntuu, kaikesta huolimatta, kurjalta ja ne omat tunteet on oikeutettuja. Oli mulla itsellä ihan millainen tilanne tahansa niin haluan, että mun ystävät uskaltaa puhua mulle kaikesta. Haluan tukea ystäviäni ja tarvitsen myös itse tukea. Se, että sulla on ympärillä ihmisä jotka kannattelee ja muistuttaa positiivisista asioista, on ainakin itselle tosi tärkeää. Ei kukaan jaksa yksin kokoaikaa eikä ne elämän ilotkaan tunnu niin hyviltä, ellet

Paksusuolen poistosta on nyt tasan kolme viikkoa. Aika on mennyt nopeasti, mutta kokonaisuutta ajatellen hitaasti. Tunteet on vaihdelleet todella paljon. Matka on vielä pitkä ja opettelemista avanteen kanssa elämisestä. Kontrollikäynti avannehoitajan luona Eilen oli TAYS:lla kontrolli avannehoitajalle. Hän kyseli miten on mennyt. Kerroin, että on ollut ongelmia kun iho kutisee ja kirvelee. Tasainen sidos ei pysy ja kupera tuntuu kipeältä. Hän katsoi avanteen, joka periaatteessa muuten näytti ihan hyvältä, mutta iho oli ärtynyt joistakin kohtaa. Sanoi myös, että avanne vois olla kyllä nätimpikin. Tällä tarkoitti sitä, että suolen reunaa on liikaa ommeltu ruttuun yhdeltä sivulta. Tikkien kohdat kirvelevät ja hän sai niistä kolme poistettua mutta loput olivat liian syvällä limakalvossa, niin ne piti jättää. Tikit ovat siis sulavat, mutta ovat jo tähän mennessä tehneet tehtävänsä niin ne voi myös poistaa. Sulavat noin kuuden viikon kuluessa pois. Vaihdettiin sidosmerkkiä, sillä

Minä ja minun kehoni Oon tässä viime aikoina miettinyt omaa suhtautumista kehooni. En ennen ajatellut, että mulla olis mitenkään erityisen hyvä vartalo, olisin halunnut olla lihaksikkaampi. Muotoja on aina puuttunut. Nenä on vino, silmät ja korvat eriparia, hiukset on ohuet ja on kaksoisleuka vaikka en oo lihava. Kauheesti kaikkia huonoja puolia osas etsiä itsestä. Olin päättänyt, että kunhan tästä pääsen sairauden kanssa sellaiseen tilanteeseen, että voin kuntoilla kunnolla niin sitten hankitaan vähän niitä lihaksia ja pidetään huolta kehosta. Nyt huomaan ajattelevani, että vitsit sillon oli kyllä hyvä kroppa... Raskaana ollessa keho muuttuu paljon, muutokset tulee pikkuhiljaa ja silti yht äkkiä huomaa olevansa valtava, mutta se ei haittaa koska syy on hyvä <3 Nyt kehoni on muuttunut lyhyessä ajassa vähän riutuneeksi ja lisäksi vatsasta työntyy ulos jotain mitä en tunnista osaksi itseä. Hoidan sitä kuin jotain ulkopuolista asiaa. Pidän siitä huolta, mutta pidän sen irralli

Avanne tällä hetkellä Edellisessä postauksessa kirjoitin siitä, että avanne on vähän ongelma vielä. Se tuntui todella epämukavalta. Olin tietoinen siitä kokoajan. Leikkauksesta on nyt kohta kaksi viikkoa. Sairaalassa ollessa piti kahdesta sidosmallista valita siinä käsituntumalla se mitä haluaa käyttää.  Kävi niin, että sen minkä aluksi valitsin niin aiheutti minulle sietämätöntä kutinaa. Olin onneksi ottanut kotiin mukaan tämän toisen vaihtoehdon ja kokeilin sitä yhtenä päivänä. Ero oli valtava! Hieman iho kutisi, mutta se johtui varmasti vielä siitä aiemmasta sidoksesta. Soitin avannehoitajalle ja kävin sairaalalla vaihtamassa saadut sidokset toisiin. Nyt käytössä on ollut siis tämä toinen sidos ja ihan uuden elämän oon saanut tämän myötä! Enään ei kutise, kirvele tai satu samalla tavalla. Tikkien (?) kohta välillä vihloo ja kirvelee, mutta sen kanssa pystyy elämään. Se jatkuva kutina oli kauheeta… Mutta edelleen on inhottava tunne vatsalla ja tavallaan elän kahden päivän syk

Toivun parhaillaan kolmiosaisen j-pussi leikkauksen ensimmäisestä vaiheesta. Aiemmassa postauksessa kerroin parista ensimmäisestä päivästä ja niiden fiiliksistä. Päälimmäisenä niistä jäi mieleen se, että kuinka kipuja ei saatu hallintaan heti siinä alku metreillä ja epätietoisuus siitä, että mikä kipu kuuluu asiaan ja mikä ei. Neljäs ja viides toipumispäivä Neljäntenä päivän mulle nousi kuume yli 38. Sain siihen Panadolia. Välillä kuume laski, mutta sitten taas iltaa kohden se nousi samoihin lukemiin kuin aiemminkin. Tätä kuumeen sahailua kesti kaksi päivää ja sitten se loppui. Avanteen kohtaan sattui ja sattuu edelleen. Ja edelleen vaivaa epätietoisuus, että mikä kipu on asiaan kuuluvaa ja mikä ei. Pystyasennossa tai istuen on todella ”täysi” tunne. Ei pysty kauheesti syömään ilman, että on pian jo aivan täynnä. Avanteen kanssa pitää myös muistaa juoda se noin kaksi litraa päivässä, niin täytyn jo melkein pelkästään siitä määrästä. Eli toistaiseksi on vaan väkisin syötävä pi