Kolmannen viikon kuulumiset paksusuolen poiston jälkeen
Paksusuolen poistosta on nyt tasan kolme viikkoa. Aika on mennyt nopeasti, mutta kokonaisuutta ajatellen hitaasti. Tunteet on vaihdelleet todella paljon. Matka on vielä pitkä ja opettelemista avanteen kanssa elämisestä.
Kontrollikäynti avannehoitajan luona
Eilen oli TAYS:lla kontrolli avannehoitajalle. Hän kyseli miten on mennyt. Kerroin, että on ollut ongelmia kun iho kutisee ja kirvelee. Tasainen sidos ei pysy ja kupera tuntuu kipeältä. Hän katsoi avanteen, joka periaatteessa muuten näytti ihan hyvältä, mutta iho oli ärtynyt joistakin kohtaa. Sanoi myös, että avanne vois olla kyllä nätimpikin. Tällä tarkoitti sitä, että suolen reunaa on liikaa ommeltu ruttuun yhdeltä sivulta. Tikkien kohdat kirvelevät ja hän sai niistä kolme poistettua mutta loput olivat liian syvällä limakalvossa, niin ne piti jättää. Tikit ovat siis sulavat, mutta ovat jo tähän mennessä tehneet tehtävänsä niin ne voi myös poistaa. Sulavat noin kuuden viikon kuluessa pois.
Vaihdettiin sidosmerkkiä, sillä totesi ihon olevan ärtynyt kauttaaltaan, eli se Coloplastin sidoksen liima ei sovi minulle. Katsotaan kuinka tämän kolmannen vaihtoehdon kanssa käy. Sain mukaani myös usempaa erilaista tiivisterengasta ja myös tiivistepasta vaihdettiin toiseen, sillä aiempi pasta ei sekään sopinut. Joten nyt koitetaan näillä uusilla tuotteilla, että tilanne olisi sellainen ettei avanne vaivaa jatkuvasti. Hän sanoi, että avanteen kuuluu olla sellainen, että sitä ei tunne eikä itse huomaa.
Kysyin myös, että mitäs sitten kun on tilanne johon olis kiva saada pienempi huomaamattomampi pussi, esimerkiksi jonkun juhlamekon kanssa, niin kuinka se käytännössä sitten menee? Tai vastaavasti jos on jossain sellaisessa paikassa missä ei mielellään yöllä lähde pussia tyhjentämään, kuten mökillä ulkokäymälään, jolloin tarve on isommalle pussille, niin mitä sitten tehdään? No tähän on vastauksena kaksiosainen sidos johon voi vaihtaa pussin kokoa. Valitettavasti kohdallani on ,ainakin toistaiseksi niin, että sidoksen on oltava kupera. Sain mukaani vain tasaisia kaksiosaisia sidoksia, kokeilin sellaista, ja tiivistyksistä huolimatta, se ei pidä. Voi olla, että tilanne myöhemmin muuttuu, turvotusta on vielä jonkin aikaa kuitenkin. Kupera sidos on siis sellainen jossa se pohjalevy on kupera vatsaan päin ja hieman kovaa materiaalia. Tasainen sidos on nimensä mukaan tasainen kauttaaltaan ja koko sidos on samaa ihoon tarttuvaa materiaalia. Näissä uusissa sidoksissa kuperamalli on hieman pehmeämpi kuin aiemmissa, toistaisksi tää tuntuu ihan hyvältä. Aiemmin tosin kutinat on alkaneet sinä kolmannen päivän tienolla...joten ihan vielä en juhli, että tämä olis nyt tässä.
Mutta kaiken kaikkiaan käynti oli hyvä ja tuli fiilis, että ehkä tää tästä vielä alkaa sujuun. Mutta o kyllä äärimmäisen tärkeää, että sidos on itselle kaikinpuolin sopiva, jotta sen kanssa voi elää normaalisti.
 |
| Olen rakastanut kiviä aina. Viikonloppuna hankin pari korua tukemaan tätä matkaa. Rannekorut ovat ruusukvartsia, vuorikristallia ja aventuriinia. Sormus on thuliittia. Niin kauniita. |
Kivikorut ostettu: Kivikauppa Qii https://kauppa.qii.fi/fi
Vaatteet
Niinpä. Vaatteet. Mitkä vaatteet avanteen kanssa? Tää on kyllä ongelma toistaiseksi. Avanne vaatisi tukea, jotta kävellessä ja muutenkin liikkuessa sidos ei liikkuisi niin, että tulee sitä kiskomisen tunnetta. Avannehoitajalta sainn sellaisen tukivyön, tuubitoppi tyyppisen. Mutta pienin koko siinä on S/M ja se on minulle liian iso, joten se ei tue lainkaan. Hän suositteli antamaan tukea alushousilla. Korkeavyötäröiset Sloggi alushousut kuullemma parhaat. Lähelläni olevissa kaupoissa ja marketeissa ei valitettavasti ollut pieniä kokoja näitä korkeavyötäröisiä malleja, mutta etsintä jatkuu. Kavennan myös tämän saadun tukivyön itselleni pienemmäksi ja ajattelin, että jos käyn kangaskaupoilla ja ompelen muutaman "tuubitopin" itse. Nyt kotona ollessa mahanympärillä on ohuehko huivi, joka vähän joustaa. Mutta se ei tuolla kodin ulkopuolella oo hyvä, kun laitan huivin päät solmuun lantiolle niin ne jää painaan siihen. Mutta toimii näin väliaikaisratkaisuna. Myöskin yötä varten tarvitsen tuon hyvän tukivyön. Kyljellään nukkuminen onnistuu mutta ei ilman, että avanne on tuettu hyvin.
Leikkauksessa tehtiin viilto sinne mihin keisarinleikkauksessa tehdään viilto. Siitä aukosta vedettiin paksusuoli ulos. Haava on siis melko alhaalla ja se on ommeltu niin, että sen toiseen reunaan on ihon alle jäänyt todella kipeä kova "pallo". Se on kipeä koskiessa tai kun housun reuna painaa siihen. Pyjaman housut on ainoot mitkä ei paina. Niillä ei voi ulos lähteä.... :D Mä oon tosi lyhyt, joten se tuo haasteen tuohon vyötärön korkeuteen housuissa, sillä avanne on suht korkealla, mutta kipeä haava on matalalla ja niiden väliin jää olematon väli :D Avanne vie myös ison osan vatsasta. Alimmaisen haavan takia en voi pitää normaaleita housuja avanteen alla, joten vaihtoehdoksi jää rintoihin asti ylettyvät legginssit, sukkahousut tai sitten äitiyshousut. Harmi, että juuri viime vuonna myin pois kaikki ihanat äitiysfarkut, nyt olis ollut käyttöä. Oon onneks alesta löytänyt parit äitiyshousut. En viitsi panostaa niihin kauheesti nyt, koska tilanne on oletettavasti max kuuden kuukauden mittainen. Mitään tiukkoja paitoja ei voi käyttää, ja muutenki jos jalassa on pääasiassa legginssit tai sukkahousut, niin paidankin on oltava pitkä. Mä en oo ollu tälläinen leggins / tunika tyyppi aiemmin, mutta nyt olosuhteiden pakosta on oltava. Ulkona en oo juuri ollut, sillä mukavia vaatteita ei löydy. Haalari olis varmaan ainoa sopiva....
Kolmannen viikon fiilikset
Tän kolmen viikon aikana on ollut kaikenlaisia fiiliksiä. Heti leikkauksen jälkeen tuntui, että oo tehnyt hirveän virheen ja tää on kauheinta mitä oon kokenut. Mutta se johtui siitä, että oli niitä kipuja niin paljon, koska se epiduraali ei pysynyt paikoillaan. Sitten tuli valon pilkahdus, kun toipuminen lähti nopeasti käyntiin ja melko pian jaksoin touhuta suht normaalisti. Sitten alkoi avanne ongelmat, joita kesti tänne asti. Mieli oli maassa, tälläistäkö tää nyt on ennen seuraavaa leikkausta ja siitä sitten kohti uusia kärsimyksiä. Olin taas sitä mieltä, että oon tehnyt virheen. Vaihtanut aiemmat ongelmat toisiin. Mutta nyt kun kirjoitan tätä ja mistään ei kutita, kirvele, satu, paina tai mitäään muutakaan, niin fiilis on hyvä. Kyllä tän kanssa jaksaa olla oikein hyvin. Viikonloppuna, kun oli mieli tosi maassa, niin äiti vei mut kaupungille. Käytiin kiertelemässä kaupoilla ja syömässä. Siinä syödessä totesin, että vitsit kuinka hienoa! Mä oon ulkona syömässä! Sellainen ei oo ollut mulle vuosiin mahdollista ilman ongelmia. Söin rauhassa, otin lasin viiniä, ja lähdin syömisen jälkeen kiertelemään kauppoja. Ostoksille. Ei vessaan. Ei vessaan kymmentä kertaa ennen kaupungille lähtöä, ei vessaan kesken syömisen viidesti, eikä ravintolasta tarvinnut lähteä pakarat yhdessä kiireen vilkkaan kotiin. Oli niin hyvä fiilis! Vieläkin tuntuu uskomattomalta, että mä oikeesti tein niin! Kun oot vuosia täysin vessan armoilla, eikä oo pidätyskykyä, niin on parempi kun ei lähde kotoo mihkään. Siihen tottuu. Kaikkeen tottuu. Totun myös tähän avanteeseen. Mutta tuo kaupungilla käynti oli hyvä muistutus miksi tähän prosessiin lähdin; jotta saan elämänlaatua paremmaksi. Asiat ja tekemiset tulee taas mahdollisiksi, se on upeaa. Näitä positiivisia kokemuksia pitää kyllä säännöllisesti nyt vahvistaa, jotta näistä saa sitten virtaa tän prosessin aikana, sitten kun on taas heikko hetki.
Kommentit
Lähetä kommentti