J-pussi leikkauksen ensimmäisen vaiheen toipuminen alussa

Toivun parhaillaan kolmiosaisen j-pussi leikkauksen ensimmäisestä vaiheesta. Aiemmassa postauksessa kerroin parista ensimmäisestä päivästä ja niiden fiiliksistä. Päälimmäisenä niistä jäi mieleen se, että kuinka kipuja ei saatu hallintaan heti siinä alku metreillä ja epätietoisuus siitä, että mikä kipu kuuluu asiaan ja mikä ei.

Neljäs ja viides toipumispäivä

Neljäntenä päivän mulle nousi kuume yli 38. Sain siihen Panadolia. Välillä kuume laski, mutta sitten taas iltaa kohden se nousi samoihin lukemiin kuin aiemminkin. Tätä kuumeen sahailua kesti kaksi päivää ja sitten se loppui. Avanteen kohtaan sattui ja sattuu edelleen. Ja edelleen vaivaa epätietoisuus, että mikä kipu on asiaan kuuluvaa ja mikä ei. Pystyasennossa tai istuen on todella ”täysi” tunne. Ei pysty kauheesti syömään ilman, että on pian jo aivan täynnä. Avanteen kanssa pitää myös muistaa juoda se noin kaksi litraa päivässä, niin täytyn jo melkein pelkästään siitä määrästä. Eli toistaiseksi on vaan väkisin syötävä pieniä annoksia rauhassa. Hyvä ravinto ja liikkuminen ovat avaimet toipumiseen, päivä päivältä on vahvempi olo.

Näin sairaalassa ollessa kolmesti lääkärin. Kun tapasin leikanneen kirurgin, niin siitä käynnistä en muista enää mitään. Kaiken kaikkiaan olin sairaalassa viisi päivää, kotiuduin viidentenä päivänä. Se harmittaa, että en tavannut sinä päivänä lainkaan lääkäriä, sillä mulla olis ollut vielä kysymyksiä. Mutta kontrolli on noin kuukauden päästä, niin kysyn sitten sillon.

Avanne

Avannepusseista valitsin sellaisen pussin minkä materiaali tuntui pehmeämmältä. Pussi on yksiosainen. Siitä pehmeästä mallista minulla on kokeiltu tasaista ja kuperaa mallia. Nyt kun olen kotona, niin epävarmuus on läsnä vielä kokoajan avanteen suhteen. Näin alkuun pussia tulis vaihtaa joka päivä. Avanteen ympärillä on yhdessä kohtaa pieni ”kuoppa”, joten tämä kohta tarvitsee tiivistystä enemmän. On tärkeää, että avannepussi on tiiviisti iholla jotta ns.ohivuotoja ei tule. Koko tämän ajan mitä olen nyt käyttänyt tätä valitsemaani mallia, niin iho avannepussin alla on kutissut. Tämä malli sisältää ihoa hoitavaa hunajaa, mutta ehkä se sovikaan minulle. Huomenna soitan avannehoitajalle sillä en enää kestä tätä kutinaa. Tasainen malli tuntui paremmalta kuin tuo kupera, mutta vaati enemmän tiivistystä ja ne tiivisteet taas lisäsivät kutinaa.. Kuperaa mallia käyttäessä minulla on tunne, että tuossa mahalla roikkuu jokin kilon painava punnus. Eli tunne on epämiellyttävä ja olen tietoinen avanteesta kokoajan. Avanteen ympäriltä ihoa kihelmöi, kiristää ja kutittaa. Se kohta mihin ompeleet on laitettu niin siitä on kipeä. Avanteeni ei myöskään ole mikään ”pieni, punainen, peukalonpään kokoinen punainen kohta” (sellaisia olen nähnyt) vaan minulla on iso, epämuodostunut, turpea, kuuma ja kipeä avanne. Ei nätti. Mutta turvotus saattaa kuulemma kestää 6-8 viikkoa. En tiedä onko tämä tehty ”hutiloiden”, koska kyseessä on väliaikainen avanne. Toistaiseksi on fiilis, että tämän kanssa en pysty elämään. Olen kokoajan tietoinen avanteestani. Toistaiseksi en myöskään pysty pitämään muita vaatteita kuin löysää pyjamaa. Yksi haava on aivan avannepussin ”liimapinnan” alareunan kohdalla, se on hieman ärtynyt ja vaatii erikois toimenpiteitä. Odotan aikaa, että tähän jotenkin tottuu…..tuleeko sellaista edes, en tiedä. Nyt lähinnä surettaa. Avanteen osalta kontrolli on kahden viikon päästä

Kaikkea muuta..

Toistaiseksi pystyy nukkumaan vain selällään. Meillä on onneksi Tempurin säätösängyt, se on helpottanut paljon. Yhtenä päivänä makasin jonkin aikaa aivan selkä suorana ja se tuntui siltä kuin vatsa olisi todella kovassa venytyksessä. Pystyssä jaksaa pari tuntia kerrallaan, sitten on taas hetkeksi oikastava. Liikkeellä olen kuitenkin niin paljon kuin pystyn. Ulos en ole vielä mennyt… Kipuihin on käytössä Panadol 1g.

Aamut on pahoja kun heikottaa niin paljon, ja sit taas aamuisin olis just paras hetki vaihtaa avannepussi, ennen kuin on ehtinyt syömään mitään, ja suoli ei vielä toimi. Ruoka ei varsinaisesti maistu koska en halua, että suoli tuottaa mitään tavaraa, koska se tuntuu inhottavalta. En silti välttele syömistä, se ei vaan maistu. Myöskin kun suolesta tulee ilmaa, niin se tuntuu vähän kuin kutitukselta. Ja menee kylmät väreet kokoajan, sekään ei tunnu hyvältä.Siitä kuuluu myös ääni, jolle ei mahda mitään. Ääni on suhteellisen kova ja sen kyllä kuulee vierustoverit, joten noloja tilanteita on varmaankin edessä tulevaisuudessa. Tai vähintäänkin selittelyä...huoh... Ajoittain on edelleen vessahädän tunnetta. Ekan kerran kun se tunne tuli, niin olin ihan ihmeissäni, että miten tää voi olla mahdollista. Mutta sitten löysin yhden artikkelin missä kerrottiin, että se on alkuun ihan tavallista. Niinkuin sekin, että sieltä peräpäästä tulee välillä limaa, vaikka se ei olekaan mihinkään yhteydessä tällä hetkellä. Mutta olisin halunnut saada tietää nämä asiat siellä sairaalassa ollessa ennemmin kuin, että tilanteen osuessa kohdalle paniikissa googletan ja mietin, että onko tää nyt normaalia vai ei. Yksi toinen haava on myös ommeltu niin, että sinne sisälle on varmaan jäänyt jokin karvatuppi kasvamaan ja se sitten ajoittain viiltää.

Leikkauksesta on nyt viikko. Vasta. Tiedän, että on kulunut tosi lyhyt aika eikä tän perusteella voi tehdä mitään johtopäätöksiä mihinkään suuntaan, mutta just nyt tänään tuntuu siltä, että miks mä lähdin tähän prosessiin. Vaikka se elämä oli rajottunutta, niin nyt on niin paljon kaikkia eri tuntemuksia kropassa, että tää aistiärsytys inhottaa. Oma kroppa inhottaa. Toi paska mitä tonne pussiin tulee inhottaa. Koko pussi inhottaa. Inhottaa niin moni asia, että on vaikea olla positiivinen. Kirjoitan nämä negatiiviset fiilikset tänne ylös siksi, että toivon kuitenkin, että voin myöhemmin lukea näitä ja todeta, et ”nyt on kaikki hyvin”. Sitä ennen tätä ”paskaa” pitää kestää vielä kahden leikkauksen verran….. Onneksi on läheisiä jotka tukee <3