Ensimmäiseen suolistoleikkaukseen aamulla klo 7
Leikkausta edeltävä ilta, valmistelut
Huomenna aamusta on sitten ensimmäinen leikkaus kolmesta. Nyt
jännittää.. Tähän päivään ei liittynyt kauheasti mitään erityistä valmistelua. Lounaalla
sai syödä ihan normaalisti, söin minestronekeittoa. Päivällisellä piti syödä
jotain kevyttä/helppoa; söin kaurapuuroa. Viikko sitten piti jättää pois
siemenet, pähkinät ja sitrushedelmät. Nyt illalla piti juoda kaksi
hiilihydraattijuomaa, jotka sain ensikäynnillä mukaani ja klo 24 jälkeen ei saa
nauttia enään mitään. Hiilihydraattijuoma maistui ihan
tyhjennysaineelle…..kylmät väreet meni juodessa. Tähän operaatioon ei kuulu
suolen tyhjennystä laisinkaan. Onneksi.
Klo 5 pitää nousta juomaan kolmas
hiilihydraattijuoma ja samalla laitan tukisukat jalkaan jotka sain sairaalasta
myös silloin ensikäynnillä mukaani. Tukisukat ovat pitkät, valkoiset ja kireät
sukat. Sukkien tarkoitus on siis puristaa ja estää veritulppia. Minulle
sanottiin, että sukkien pukemiseen kannattaa varata aikaa. Ilmeisesti niitä on
vähän vaikea pukea. Sukat ylettyvät minulla ihan reisitaipeseen asti ja niissä
on päkiän kohdalla aukot, josta sitten heräämössä hoitajat käyvät kokeilemassa
lämpötilaa. Laitan näiden sukkien päälle ihan normaalisti omat sukat. Suihkussa
piti käydä edellisenä iltana niin, että leikkausalue pestään erityisen hyvin,
varsinkin napa. Saunassa olisi saanut käydä. Kynsilakat ja korut tuli poistaa
ja päälle on laitettava puhtaat vaatteet sekä sänkyyn laitettava puhtaat
lakanat yötä varten.
Hiilihydraattijuoma jonka sain sairaalasta |
Sairaalakassi
Pakkasin sairaalakassiin ihan normaaleita hygieniatuotteita,
alusvaatteita, sukkia ja villasukat. Tietysti mukaan tulee myös laturi
puhelimeen ja kuullokkeet. Sairaalassa ei kannata yöpyä myöskään ilma
korvatulppia. Ja koska kärsin unettomuudesta ja uni on mulle muutenkin tärkeä
juttu, niin pakkaan mukaan myös oman tyynyt. Kysyin tätä ensikäynnin
yhteydessä, että voinko ottaa oman tyynyn mukaan. Onneksi se onnistui. Sitten
pakkasin mukana oman shampoon ja hoitoaineen, ihan siitä syystä, että tuntuu
edes vähän ”omalta” se oleminen siellä osastolla. Yhden lehden pakkasin mukaan,
mutta en usko, että ensimmäisten päivien aikana jaksan tehdä yhtään mitään.
Käytän silmälaseja tai piilareita, joten piilarit pakkasin laukkuun ja lasit
pistän aamulla lähteissä päähän.
Fiilikset
Koko päivän on itkettänyt. Varmaan lähinnä itkettää se, että
oon mun lapsista erossa. Nuorin on vasta vuoden ja vanhempi kolme. Ikävä tulee
olemaan molemminpuolista… Ja tietty myös jännittää, koska mua ei oo ikinä leikattu
tai nukutettu. Oon yrittänyt tässä vaan muistuttaa itseäni siitä, että mikä on
tilanne, miksi tämä tehdään ja kuinka on tarkoitus kuitenkin parantaa
elämän laatua. Yritän muistaa, että varhainen liikkumaan lähtö edesauttaa
toipumista eikä pidä jäädä vaan sänkyyn makaamaan.
Lapsia en halua sairaalaan käymään niin kauan kun en oo
”normaali”. Voi olla, että nuorimmaisen ei ehkä kannata tulla ollenkaan, kun en
voi sylissä kuitenkaan pitää… Ja ne
ensimmäiset päivät saattavat olla muutenkin hieman tokkuraisia, niin parempi
sitten vaan keskittyä oleelliseen.
Laitoin vaateet valmiiksi millä lähden aamulla sairaalaan ja nyt pitikin miettiä, että mitkä housut sitten sopivat avanteen kanssa, sillä en tulekaan ilman sitä enään kotiin....outoa...liian moni asia mietityttää ja niin paljon yritän olla miettimättä...
Kommentit
Lähetä kommentti