Olenko tarpeeksi sairas?

#näkymätönsairaus #ibd

Olen tällä hetkellä opintovapaalla, mikä on helpottava tilanne ajatellen näitä leikkauksia. Mutta töissä ollessa en halunnut ikinä jäädä Colitiksen takia sairaslomalle. Mietin jatkuvasti, että olenko tarpeeksi sairas, pitäiskö jäädä sairaslomalle vai ei. Kerran olen ollut sairaslomalla Colitiksen takia, ja sekin oli silloin kun ei enään voinut syödä mitään ilman vessarallia ja verta tuli kokoajan. Työni on sellaista, että vessaan ei pääse aina silloin kun haluaa. Eli hankalina aikoina heräsin aamuyöllä syömään "aamupalaa", jotta ehtii suorittamaan vessarallin ennen töihin lähtöä ja jotenkin jaksaa sillä aamupalalla töissä koko päivän syömättä. En halunnut, että minut nähdään huonona työntekijänä jos sairaslomia olisi paljon. Enkä halunnut myöntää itselleni, että tilanne on niin paha, että sairaslomaa tarvitaan. "Kyllä mä pärjään kunhan en syö mitään". Sillain sanoin usein. Mutta eihän se ole oikein. Miksi ei voi olla sairaslomalla ilman, että se hävettää? Miksi asetan työni oman terveyteni edelle?

Olen tosi työorientoitunut, on ollut vaikea olla vanhempainvapaalla ja nyt opintovapaalla. Tunnen syyllisyyttä kokoajan siitä, että en ole töissä. Ajattelen töitä kokoajan. Ja se on raskasta. Koska oikeasti mun tarvis ajatella nyt itseäni, perhettäni ja sitä, että toivun näistä leikkauksista hyvin, jotta voin olla lapsilleni parempi äiti ja pääsen takaisin sinne työelämään työkykyisenä. Haluan tuntea olevani hyödyksi. Olen toki hyödyksi myös kotona lapsilleni, mutta jostain syystä kaipaan töitä, niitä onnistumisia siellä ja olemista osa jotain porukkaa. Siksi onkin tärkeää, että tämä j-pussi leikkaus kokonaisuudessaan onnistuu hyvin ja pääsen takaisin töihin opintovapaan päätyttyä.

Monet näkymätöntä sairautta sairastavat tuntevat varmaan samoin, että se kynnys jäädä sairaslomalle on suuri. Sillä ulkopuolisille ei useinkaan näy se kipu ja kamppailu mitä sisällä käy, hymyilee ja suorittaa vaikka sattuu. Ja sitten kun jää sairaslomale, niin se tulee monelle yllätyksenä koska "ei näytä sairaalta". Tulee huijari olo. Ajattelee, että olis pitänyt valittaa enemmän, olis pitänyt kertoa kaikille töissä, että mulla on tälläinen sairaus ettei ne luule, että keksin näitä oireita.... Mun suolisto vuotaa verta (tai ei enään, kun se on leikattu pois), oli kipuja päivittäin ja se rajoitti elämää niin, että ei voinut syödä tai juoda mitään ilman, että vessaan pääsy on kuuden sekunnin päässä, eli olin siis kodin vanki. Tämä ei näy ulospäin kenellekään. Mutta jos kädessäni on vuotava haava ja jalkani ovat kipsissä, ja siksi en pääse kotoa liikkumaan ulos, niin kaikki näkevät ne vammat ja ymmärtävät. On hankala "todistaa" olevansa oikeasti todella sairas ja kivuissa esimerkiksi työnantajalle, kun ei näytä siltä lainkaan. Ja jälleen kerran, miksi pitää todistaa muille olevansa sairas......

Olen vaativa itseäni kohtaan, opettelen armollisuutta ja sitä, että riitän tällaisena mitä olen. Olen hyvä näin.
Karsi ympäriltäsi ne ihmiset kenelle et riitä ja joudut puolustelemaan itseäsi. Pidä lähellä ne ihmiset jotka haluaa sinulle hyvää ja ajattelevat sinusta hyvää. Kaikkia ei voi miellyttää, eikä todellakaan tarvitse.

Tässä mä oon. Eka kuva minusta sitten ensimmäisen leikkauksen. Mä oon hyvä näin.